{"id":2363,"date":"2022-12-07T20:52:55","date_gmt":"2022-12-07T20:52:55","guid":{"rendered":"https:\/\/chrystus.pl\/?p=2363"},"modified":"2022-12-07T20:52:58","modified_gmt":"2022-12-07T20:52:58","slug":"patriarcha-athenagoras","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/chrystus.pl\/fi\/patriarcha-athenagoras\/","title":{"rendered":"Patriarkka Athenagoras"},"content":{"rendered":"

Athenagoras (o.s. Aristokles Spyrou, 25. maaliskuuta\/6. huhtikuuta 1886 - 7. hein\u00e4kuuta 1972) oli Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka 1. marraskuuta 1948-7. hein\u00e4kuuta 1972.<\/p>\n\n\n\n

El\u00e4m\u00e4kerralliset tiedot
Urodzi\u0142 si\u0119 25 marca\/6 kwietnia 1886 roku w Tsaraplanie (obecnie Vasiliko) w Epirze, kt\u00f3ry w tym czasie by\u0142 jeszcze terytorium Imperium Osma\u0144skiego. Jego ojciec, Mateusz, by\u0142 lekarzem, a matka, Helen, pochodzi\u0142a z Konitsy.<\/p>\n\n\n\n

W 1903 roku wst\u0105pi\u0142 do Szko\u0142y Teologicznej w Halkach. W 1910 roku uzyska\u0142 stopie\u0144 naukowy z teologii, zosta\u0142 mnichem i otrzyma\u0142 \u015bwi\u0119cenia diakonatu z r\u0105k metropolity Polikarpa z Elassony. Nast\u0119pnie pe\u0142ni\u0142 funkcj\u0119 archidiakona metropolity pelago\u0144skiego do 1918 r., kiedy to metropolia przesta\u0142a podlega\u0107 jurysdykcji patriarchatu. W 1919 roku \u00f3wczesny arcybiskup Aten Meletios Metaxakis zatrudni\u0142 go jako archidiakona i sekretarza archidiecezji. Po przewadze ruchu z 1922 r. zosta\u0142 sekretarzem „Zwi\u0105zku Pagliriki”, ruchu kochaj\u0105cych duchownych przyjaznych partii wenezuelskiej.<\/p>\n\n\n\n

Korfun piispa
Joulukuussa 1922, N. Plastiras ja viel\u00e4 diakonina h\u00e4net valittiin Korfun metropoliitaksi ja vihittiin piispaksi 22. joulukuuta 1922 Ateenan metropoliittisessa kirkossa.<\/p>\n\n\n\n

W tej Metropolii pozosta\u0142 przez siedem lat i wykaza\u0142 si\u0119 bogat\u0105 prac\u0105 organizacyjn\u0105, charytatywn\u0105 i wydawnicz\u0105. Podobno za jego czas\u00f3w ta Metropolia sta\u0142a si\u0119 pierwsz\u0105, kt\u00f3ra wyda\u0142a biuletyn informacyjny. Tam rozwin\u0105\u0142 przyjazne stosunki z katolickimi Korfianami i ich biskupem, protestantami, \u017bydami, Ormianami itd. W lipcu 1930 roku reprezentowa\u0142 Ko\u015bci\u00f3\u0142 Grecji na Kongresie Anglika\u0144skim w Lambeth.<\/p>\n\n\n\n

Amerikan arkkipiispa
Korintin metropoliitta Damaskinosin ehdotuksesta Pyh\u00e4 patriarkaalinen synodi valitsi h\u00e4net 13. elokuuta 1930 Pohjois- ja Etel\u00e4-Amerikan arkkipiispaksi.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4nen toimikautensa aikana h\u00e4n onnistui yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n kansallisen skisman jakamat yhteis\u00f6t. Vuonna 1931 h\u00e4n j\u00e4rjesti nelj\u00e4nnen kirkolliskokouksen, jossa hyv\u00e4ksyttiin uusi kirkon hallinnon perustuslaki. H\u00e4n perusti ja organisoi arkkihiippakunnan virastoja, kirkollisia tuomioistuimia ja katekeettisia kouluja ja kiinnitti erityist\u00e4 huomiota kirkkojen ja koulujen rakentamiseen. H\u00e4n perusti Ladies Philoptochos -j\u00e4rjest\u00f6n (1931), Bostonin Pyh\u00e4n Ristin kreikkalaisortodoksisen teologisen koulun (1937), jossa koulutetaan papistoa, ja New Yorkin Garrisonissa sijaitsevan Pyh\u00e4n Vasilin akatemian (1944), jossa koulutetaan katekumeeneja ja kuoronjohtajia.<\/p>\n\n\n\n

Arkkihiippakuntansa aikana Yhdysvalloissa Athenagoras edisti hyvi\u00e4 suhteita muihin veljiins\u00e4 (ven\u00e4l\u00e4isiin, serbeihin, romanialaisiin) ja ortodoksikristittyihin, mutta h\u00e4nell\u00e4 oli my\u00f6s hyvin l\u00e4heiset suhteet maan johtaviin henkil\u00f6ihin, kuten presidenttipariin Franklin ja Eleanor Rooseveltiin ja erityisesti presidentti Harry Trumaniin.<\/p>\n\n\n\n

Patriarkaatti
Vaalit
Konstantinopolin patriarkka Maximos V:n jouduttua eroamaan 18. lokakuuta 1948 Athenagoras valittiin patriarkaksi 1. marraskuuta 1948 Athenagoras I:n\u00e4. H\u00e4n oli ensimm\u00e4inen patriarkka, joka valittiin ilman aiempaa Turkin kansalaisuutta vuonna 1923 annetun Turkin lakiasetuksen 1092 t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npanon j\u00e4lkeen, mutta Turkin hallituksen ennakkosuostumuksella. Istanbulin prefekti antoi h\u00e4nelle Turkin kansalaisuuden ja Turkin passin lentokent\u00e4ll\u00e4 h\u00e4nen saapuessaan, koska h\u00e4nen kotikaupunkinsa oli syntym\u00e4hetkell\u00e4\u00e4n ottomaanien valtakunnan aluetta.<\/p>\n\n\n\n

Konkreettisesti 1. marraskuuta 1948 kutsuttiin koolle Konstantinopolin patriarkaatin endeminen synodi, johon kuului 17 arkkipappia. Kolmij\u00e4seniseen vaalilautakuntaan kuului Turkin ulkopuolelta tulevia ylipappeja-pastoreita: Amerikan arkkipiispa Athenagoras, metymnoksen metropoliitta Dionysios ja Kawin metropoliitta Emmanuel. Kaikki kolme saivat kumpikin 11 \u00e4\u00e4nt\u00e4, kun taas tyhji\u00e4 paikkoja oli kuusi. Athenagoras valittiin toisella \u00e4\u00e4nestyskierroksella, jossa h\u00e4n sai 11 \u00e4\u00e4nt\u00e4. Muut olivat valkoisia, ja ne tulivat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4vastustajansa, metropoliitta Derkos Joakimin kannattajilta, jonka Turkin hallitus oli aiemmin sulkenut pois vaaliprosessista. Joka tapauksessa turkkilaisessa lehdist\u00f6ss\u00e4 Athenagorasin valintaa pidettiin alusta alkaen itsest\u00e4\u00e4nselvyyten\u00e4, ja siin\u00e4 jopa mainittiin h\u00e4nen saamiensa \u00e4\u00e4nten m\u00e4\u00e4r\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4ht\u00f6 Yhdysvalloista
Przed wyjazdem do Konstantynopola Athenagoras odby\u0142 d\u0142ugie tourn\u00e9e po prawie wszystkich wsp\u00f3lnotach prawos\u0142awnych w Ameryce, podaj\u0105c w swoich r\u00f3\u017cnych przem\u00f3wieniach tam zarys polityki, kt\u00f3r\u0105 b\u0119dzie prowadzi\u0142 i wzywaj\u0105c wszystkich do nowej krucjaty przeciwko komunizmowi, „naj\u015bwi\u0119tszej bitwy” \u015bwiata chrze\u015bcija\u0144skiego, jak to w\u00f3wczas okre\u015bli\u0142.<\/p>\n\n\n\n

Erityisesti marraskuun 1948 lopulla Bostonissa pidetyss\u00e4 suuressa papiston kokouksessa, jonka kaikki amerikkalaiset tiedotusv\u00e4lineet l\u00e4hettiv\u00e4t, h\u00e4n korosti muun muassa seuraavaa:<\/p>\n\n\n\n

Vastoink\u00e4ymisten myrskyt puhkeavat kaikkialla ymp\u00e4rill\u00e4mme, ja tuhoisa tuhoamisen henki uhkaa hukuttaa omantunnonvapautemme, inhimilliset ihanteemme ja kristillisen sivilisaation pyh\u00e4t perustat (...). Toisaalta Kreikka k\u00e4y jo nyt kovaa taistelua vapauden ja alueellisen koskemattomuutensa s\u00e4ilytt\u00e4miseksi. Turkki puolestaan on saman uhan edess\u00e4 jatkuvasti varuillaan. Itse asiassa Trumanin doktriini on osoittautunut yhdeksi tehokkaimmista tekij\u00f6ist\u00e4 taistelussa t\u00e4m\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4yksen torjumiseksi. Kehotan kaikkia amerikkalaisia tukemaan presidentti Trumanin pyrkimyksi\u00e4 (...). T\u00e4m\u00e4n pyh\u00e4n velvollisuuden unohtaminen kriittisen\u00e4 aikana on yht\u00e4 kuin hylk\u00e4\u00e4minen ja aseman hylk\u00e4\u00e4minen kaikkein pyhimm\u00e4ss\u00e4 taistelussa, joka on koskaan k\u00e4yty kristinuskon ihanteiden puolustamiseksi.<\/p>\n\n\n\n

Paljastavampaa uuden patriarkan roolista kylm\u00e4n sodan aikana oli h\u00e4nen j\u00e4\u00e4hyv\u00e4istapaamisensa Yhdysvaltain presidentin Harry Trumanin kanssa Valkoisessa talossa, jossa vaihdettiin l\u00e4mpimi\u00e4 toivotuksia ja kiitoksia.<\/p>\n\n\n\n

Saapuminen Istanbuliin
Tammikuun 26. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1949 presidentti Trumanin tarjoama lentokone saapui Istanbuliin vastavalitun ekumeenisen patriarkan Athenagoraan kanssa, ja mukanaan oli Trumanin erityisavustaja eversti Charles Mara. Kun kone aiemmin ohitti Kreikan ilmatilan, kuningas Paavali ja patriarkka vaihtoivat tervehdyksi\u00e4. Konstantinopolin prefektin ja lukuisten saapuvien kristittyjen ja monien muslimien, ehk\u00e4 uteliaisuudesta, vastaanotto oli suurenmoinen. Lentokoneesta poistuttuaan patriarkka teki vaikutuksen kaikkiin puhumalla kreikan lis\u00e4ksi my\u00f6s turkiksi ja ilmaisi kiitollisuutensa Yhdysvaltain ja Turkin viranomaisille.<\/p>\n\n\n\n

V\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti<\/a> jonka j\u00e4lkeen valtava autosaattue ajoi Istanbulin keskeiselle Taksim-aukiolle, jossa Athenagoras laski seppeleen Kemal Atat\u00fcrkin patsaalle, jonka kukkia h\u00e4n oli itse leikannut Valkoisen talon puutarhasta. H\u00e4net asetettiin valtaistuimelle seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, 27. tammikuuta 1949. Yksi h\u00e4nen ensimm\u00e4isist\u00e4 toimistaan oli matkustaa junalla Ankaraan, jossa h\u00e4n tapasi presidentti Ismet Inonun ja antoi presidentti Trumanin henkil\u00f6kohtaisen viestin.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4
Dzia\u0142alno\u015b\u0107 Athenagorasa w umacnianiu misji wewn\u0119trznej w klimacie archidiecezji konstantynopolita\u0144skiej by\u0142a znacz\u0105ca. Zreorganizowa\u0142 Szko\u0142\u0119 Teologiczn\u0105 w Halki, mianuj\u0105c nowych profesor\u00f3w i kszta\u0142c\u0105c kadr\u0119 naukow\u0105, a tak\u017ce pr\u0119\u017cnie poprawi\u0142 stosunki z w\u0142adzami tureckimi. W czasie jego patriarchatu nast\u0105pi\u0142a pe\u0142niejsza organizacja parafii prawos\u0142awnych za granic\u0105, z podniesieniem metropolii w Tyatyrze (Europa Zachodnia) i Australii do rangi archidiecezji, kt\u00f3re wspiera\u0142 biskupami pomocniczymi. W 1959 roku odwiedzi\u0142 prezbiteria\u0144skie patriarchaty Bliskiego Wschodu (Aleksandria, Antiochia i Jerozolima), a w 1951 i 1960 roku przygotowa\u0142 \u015awi\u0119t\u0105 mirr\u0119. W 1965 roku za\u0142o\u017cy\u0142 Patriarchaln\u0105 Fundacj\u0119 Studi\u00f3w Patrystycznych przy klasztorze Vlatadon w Salonikach, w 1966 roku Centrum Prawos\u0142awne w Chambezy w Genewie, a w 1968 roku Prawos\u0142awn\u0105 Akademi\u0119 na Krecie.<\/p>\n\n\n\n

Mimo presti\u017cu i mi\u0119dzynarodowego uznania, jakie patriarchat zyska\u0142 za patriarchatu Athenagorasa, po\u0142\u0105czy\u0142o si\u0119 to ze smutnymi wydarzeniami z 6 i 7 wrze\u015bnia 1955 r., tzw. zamieszkami wrze\u015bniowymi, kiedy to turecki t\u0142um, kierowany „z g\u00f3ry”, jak udowodniono w procesie Adnana Menderesa w 1961 r., zaatakowa\u0142 greckie sklepy, domy i ko\u015bcio\u0142y, dopuszczaj\u0105c si\u0119 rozleg\u0142ych zniszcze\u0144 i grabie\u017cy. Od tych wydarze\u0144, pod coraz wi\u0119kszym naciskiem pa\u0144stwa tureckiego, Grecy ze Stambu\u0142u byli stopniowo zmuszani do opuszczenia swoich dom\u00f3w. Incydenty te wywo\u0142a\u0142y napi\u0119cie mi\u0119dzy Grecj\u0105 a Turcj\u0105, pog\u0142oski o usuni\u0119ciu Patriarchatu z Turcji i wzgl\u0119dne och\u0142odzenie dotychczas wspieraj\u0105cego czynnika ameryka\u0144skiego. Patriarcha Athenagoras zosta\u0142 opisany jako b\u0119d\u0105cy w stanie szoku po wrze\u015bniowych wydarzeniach, unikaj\u0105cy zwo\u0142ania synodu i w \u017ca\u0142obie wstrzymuj\u0105cy si\u0119 od wszelkich oficjalnych nabo\u017ce\u0144stw przez p\u00f3\u0142tora roku, a\u017c do Wielkanocy 1957 roku.<\/p>\n\n\n\n

Hein\u00e4kuussa 1958, arkkipiispa Mikaelin kuoleman j\u00e4lkeen, h\u00e4n joutui ristiriitaan synodin kanssa h\u00e4nen seuraajastaan. Synodi tuki Imbrosin ja Tenedoksen metropoliitta Melitonin ehdokkuutta, kun taas patriarkka Athenagoras tuki Melitan piispa Jaakobia. Ristiriita yltyi siihen pisteeseen, ett\u00e4 patriarkka hajotti synodin ja erotti kaikki toisinajattelijat. Sitten h\u00e4n nimitti kuusij\u00e4senisen synodin, joka valitsi Jaakobin. T\u00e4m\u00e4 synodi oli voimassa lokakuuhun 1959 saakka.<\/p>\n\n\n\n

Syyskuussa 1961 h\u00e4n kutsui koolle Rodokselle ensimm\u00e4isen yleisortodoksisen konferenssin, joka oli ensimm\u00e4inen yleisortodoksisen synodin valmistelevista konferensseista, jotka saatiin onnistuneesti p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen: Se julisti ortodoksien yhten\u00e4isyytt\u00e4, vahvisti ekumeenisen patriarkaatin oikeuden kutsua koolle t\u00e4llaisia synodeja, lujitti suhteita esikalkedonialaisiin kirkkoihin ja osoitti ortodoksisuuden vankkana voimana, joka murtautui pois paikallisuudesta. T\u00e4t\u00e4 seurasi toinen ortodoksikonferenssi syyskuussa 1963 ja kolmas ortodoksikonferenssi marraskuussa 1964.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1963 ekumeeninen patriarkka Athenagoras vieraili Athos-vuorella juhlistaakseen luostarivaltion tuhatvuotisjuhlaa ja sen j\u00e4lkeen Kreikassa. Kes\u00e4kuun 30. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n matkusti kreikkalaisella sotalaivalla Athosvuorelta Faliroon. Siell\u00e4 kuningas Pavlos ja hallituksen edustajat ottivat h\u00e4net vastaan, ja v\u00e4kijoukko hurrasi h\u00e4nelle matkalla Ateenaan. T\u00e4m\u00e4 oli h\u00e4nen ensimm\u00e4inen vierailunsa Kreikkaan sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n nousi ekumeeniselle valtaistuimelle vuonna 1949. T\u00e4t\u00e4 seurasi Ateenan metropolissa pidetty doksologia, joka oli ensimm\u00e4inen ekumeenisen patriarkan kanssa pidetty doksologia Kreikan modernin valtion historiassa. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n vieraili Rodoksella, Karpathoksella, Kreetalla, Korfussa, Epeirossa ja Makedoniassa, ja h\u00e4net otettiin kaikkialla innostuneesti vastaan. Kiertueen koskettavin pys\u00e4hdyspaikka oli vierailu h\u00e4nen synnyinkaupungissaan Vasiliko Pogonissa.<\/p>\n\n\n\n

Kristittyjen v\u00e4liset vuoropuhelut
Patriarkka Athenagoras osallistui aktiivisesti ekumeeniseen liikkeeseen ja pyrki luomaan parempia suhteita kristittyjen v\u00e4lille. Siksi h\u00e4n vahvisti yhteisty\u00f6t\u00e4 kirkkojen maailmanneuvoston kanssa, joka oli perustettu juuri ennen h\u00e4nen valintaansa, perustamalla ekumeenisen patriarkaatin pysyv\u00e4n valtuuskunnan sen p\u00e4\u00e4majaan Geneveen ja asettamalla sen johtoon Meliten piispa Jaakobin.<\/p>\n\n\n\n

W ramach deklarowanego zamiaru dotarcia do Ko\u015bcio\u0142a rzymskokatolickiego Athenagoras wykona\u0142 kilka wst\u0119pnych ruch\u00f3w za czas\u00f3w papie\u017ca Piusa XII, kt\u00f3re jednak nie przynios\u0142y \u017cadnego efektu. Jego nast\u0119pca, Jan XXIII, by\u0142 bardziej pozytywny i nawet zaprosi\u0142 Ko\u015bci\u00f3\u0142 prawos\u0142awny do wys\u0142ania przedstawicieli\/obserwator\u00f3w na Sob\u00f3r Watyka\u0144ski II. Zbli\u017cenie przyspieszy\u0142o jednak po \u015bmierci Jana XXIII (3 czerwca 1963) i wyborze jego nast\u0119pcy, Paw\u0142a VI. Pierwszym merytorycznym krokiem by\u0142o jego spotkanie z papie\u017cem Paw\u0142em VI w niedzielny wiecz\u00f3r, 5 stycznia 1964 r., w delegaturze Stolicy Apostolskiej na G\u00f3rze Oliwnej w Jerozolimie, kt\u00f3re odby\u0142o si\u0119 wed\u0142ug \u015bcis\u0142ego protoko\u0142u. Ich drugie spotkanie mia\u0142o miejsce nast\u0119pnego dnia w Patriarchacie Jerozolimy, w bardziej swobodnej atmosferze. Obaj przyw\u00f3dcy chrze\u015bcija\u0144scy stwierdzili, \u017ce droga do jedno\u015bci mi\u0119dzy oboma Ko\u015bcio\u0142ami jest d\u0142uga i trudna, ale zgodzili si\u0119 na powo\u0142anie komisji, kt\u00f3ra b\u0119dzie promowa\u0107 dialog mi\u0119dzy nimi. Dwaj przyw\u00f3dcy Ko\u015bcio\u0142a odbyli trzecie nieformalne spotkanie na ulicach Jerozolimy przy wiwatach wiernych. By\u0142 to pierwszy krok w procesie dialogu.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 symbolinen tapaaminen avasi mahdollisuuden aitoon vuoropuheluun ortodoksien ja roomalaiskatolilaisten v\u00e4lill\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa vuoden 1054 skisman j\u00e4lkeen. Vatikaanin II konsiilin virallisena p\u00e4\u00e4ttymisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4, 7. joulukuuta 1965, anatheman 1054 kumoamiseen liittyv\u00e4t seremoniat pidettiin samanaikaisesti Rooman Pietarinkirkossa ja Fanin Pyh\u00e4n Yrj\u00f6n patriarkaattikirkossa. Patriarkka Athenagoras luki peruuttamisasiakirjan ja paavi Paavali VI luki paavin kirjeen. Anatheman kumoaminen aiheutti monia reaktioita ja jopa patriarkka Athenagoraan muistotilaisuuden keskeytt\u00e4misen, sill\u00e4 jopa Athos-vuoren ortodoksiset piispat n\u00e4kiv\u00e4t, ett\u00e4 ekumenia oli pakotettu ortodoksisuuteen.<\/p>\n\n\n\n

Paavi Paavali VI teki 25. hein\u00e4kuuta 1967 virallisen vierailun Phanariin. Saman vuoden lokakuun 28. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 patriarkka Athenagoras teki vastavierailun Serbian, Romanian ja Bulgarian patriarkaateissa tehty\u00e4\u00e4n vierailun Vatikaaniin. H\u00e4nen matkansa jatkui Sveitsiin, jossa h\u00e4n avasi ekumeenisen patriarkaatin ortodoksisen keskuksen Chambezyss\u00e4 Genevess\u00e4, ja sitten Lontooseen, jossa h\u00e4n tapasi anglikaanisen kirkon priimuksen.<\/p>\n\n\n\n

Viimeiset vuodet ja kuolema
Kes\u00e4kuun 28. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1972 patriarkka Athenagoras sai reisimurtuman. Vaikka h\u00e4nen hoitavat l\u00e4\u00e4k\u00e4rins\u00e4 suosittelivat, ett\u00e4 h\u00e4n menisi Wieniin, h\u00e4n kielt\u00e4ytyi. H\u00e4nen terveytens\u00e4 k\u00e4rsi komplikaatioista, ja h\u00e4n kuoli lopulta 7. hein\u00e4kuuta 1972.<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Athenagoras (z domu Aristocles Spyrou, 25 marca\/6 kwietnia 1886 – 7 lipca 1972) by\u0142 ekumenicznym patriarch\u0105 Konstantynopola od 1 listopada 1948 do 7 lipca 1972. Dane biograficzneUrodzi\u0142 si\u0119 25 marca\/6 kwietnia 1886 roku w Tsaraplanie (obecnie Vasiliko) w Epirze, kt\u00f3ry w tym czasie by\u0142 jeszcze terytorium Imperium Osma\u0144skiego. Jego ojciec, Mateusz, by\u0142 lekarzem, a matka, …<\/p>","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_faqm_faq_html":"","_faqm_faq_schema":"","_faqm_schema_mode":"","_faqm_enabled":false,"_faqm_html_hash":"","_faqm_body_hash":"","footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2363","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"yoast_head":"\nPatriarcha Athenagoras - Chrystus<\/title>\n<meta name=\"description\" content=\"Athenagoras (z domu Aristocles Spyrou, 25 marca\/6 kwietnia 1886 - 7 lipca 1972) by\u0142 ekumenicznym patriarch\u0105 Konstantynopola od 1 listopada 1948 do 7 lipca\" \/>\n<meta name=\"robots\" content=\"index, follow, max-snippet:-1, max-image-preview:large, max-video-preview:-1\" \/>\n<link rel=\"canonical\" href=\"https:\/\/chrystus.pl\/fi\/patriarkka-athenagoras\/\" \/>\n<meta property=\"og:locale\" content=\"fi_FI\" \/>\n<meta property=\"og:type\" content=\"article\" \/>\n<meta property=\"og:title\" content=\"Patriarcha Athenagoras - Chrystus\" \/>\n<meta property=\"og:description\" content=\"Athenagoras (z domu Aristocles Spyrou, 25 marca\/6 kwietnia 1886 - 7 lipca 1972) by\u0142 ekumenicznym patriarch\u0105 Konstantynopola od 1 listopada 1948 do 7 lipca\" \/>\n<meta property=\"og:url\" content=\"https:\/\/chrystus.pl\/fi\/patriarkka-athenagoras\/\" \/>\n<meta property=\"og:site_name\" content=\"Chrystus\" \/>\n<meta property=\"article:published_time\" content=\"2022-12-07T20:52:55+00:00\" \/>\n<meta property=\"article:modified_time\" content=\"2022-12-07T20:52:58+00:00\" \/>\n<meta name=\"author\" content=\"Samarytanka\" \/>\n<meta name=\"twitter:card\" content=\"summary_large_image\" \/>\n<meta name=\"twitter:label1\" content=\"Kirjoittanut\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:data1\" content=\"Samarytanka\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:label2\" content=\"Arvioitu lukuaika\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:data2\" content=\"11 minuuttia\" \/>\n<!-- \/ Yoast SEO plugin. -->","yoast_head_json":{"title":"Patriarkka Athenagoras - Kristus","description":"Athenagoras (o.s. Aristokles Spyrou, 25. maaliskuuta\/6. huhtikuuta 1886 - 7. hein\u00e4kuuta 1972) oli Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka 1. marraskuuta 1948 - 7. hein\u00e4kuuta 1972.","robots":{"index":"index","follow":"follow","max-snippet":"max-snippet:-1","max-image-preview":"max-image-preview:large","max-video-preview":"max-video-preview:-1"},"canonical":"https:\/\/chrystus.pl\/fi\/patriarkka-athenagoras\/","og_locale":"fi_FI","og_type":"article","og_title":"Patriarcha Athenagoras - Chrystus","og_description":"Athenagoras (z domu Aristocles Spyrou, 25 marca\/6 kwietnia 1886 - 7 lipca 1972) by\u0142 ekumenicznym patriarch\u0105 Konstantynopola od 1 listopada 1948 do 7 lipca","og_url":"https:\/\/chrystus.pl\/fi\/patriarkka-athenagoras\/","og_site_name":"Chrystus","article_published_time":"2022-12-07T20:52:55+00:00","article_modified_time":"2022-12-07T20:52:58+00:00","author":"Samarytanka","twitter_card":"summary_large_image","twitter_misc":{"Kirjoittanut":"Samarytanka","Arvioitu lukuaika":"11 minuuttia"},"schema":{"@context":"https:\/\/schema.org","@graph":[{"@type":"Article","@id":"https:\/\/chrystus.pl\/patriarcha-athenagoras\/#article","isPartOf":{"@id":"https:\/\/chrystus.pl\/patriarcha-athenagoras\/"},"author":{"name":"Samarytanka","@id":"https:\/\/chrystus.pl\/#\/schema\/person\/e2e742452b8b7b2bcd23ea180671d27a"},"headline":"Patriarcha Athenagoras","datePublished":"2022-12-07T20:52:55+00:00","dateModified":"2022-12-07T20:52:58+00:00","mainEntityOfPage":{"@id":"https:\/\/chrystus.pl\/patriarcha-athenagoras\/"},"wordCount":2097,"publisher":{"@id":"https:\/\/chrystus.pl\/#organization"},"articleSection":["Uncategorized"],"inLanguage":"fi"},{"@type":"WebPage","@id":"https:\/\/chrystus.pl\/patriarcha-athenagoras\/","url":"https:\/\/chrystus.pl\/patriarcha-athenagoras\/","name":"Patriarkka Athenagoras - Kristus","isPartOf":{"@id":"https:\/\/chrystus.pl\/#website"},"datePublished":"2022-12-07T20:52:55+00:00","dateModified":"2022-12-07T20:52:58+00:00","description":"Athenagoras (o.s. Aristokles Spyrou, 25. maaliskuuta\/6. huhtikuuta 1886 - 7. hein\u00e4kuuta 1972) oli Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka 1. marraskuuta 1948 - 7. hein\u00e4kuuta 1972.","breadcrumb":{"@id":"https:\/\/chrystus.pl\/patriarcha-athenagoras\/#breadcrumb"},"inLanguage":"fi","potentialAction":[{"@type":"ReadAction","target":["https:\/\/chrystus.pl\/patriarcha-athenagoras\/"]}]},{"@type":"BreadcrumbList","@id":"https:\/\/chrystus.pl\/patriarcha-athenagoras\/#breadcrumb","itemListElement":[{"@type":"ListItem","position":1,"name":"Strona g\u0142\u00f3wna","item":"https:\/\/chrystus.pl\/"},{"@type":"ListItem","position":2,"name":"Patriarcha Athenagoras"}]},{"@type":"WebSite","@id":"https:\/\/chrystus.pl\/#website","url":"https:\/\/chrystus.pl\/","name":"Kristus","description":"Jumala, Maria, Jeesus, ehtoollinen ja paljon muuta.","publisher":{"@id":"https:\/\/chrystus.pl\/#organization"},"potentialAction":[{"@type":"SearchAction","target":{"@type":"EntryPoint","urlTemplate":"https:\/\/chrystus.pl\/?s={search_term_string}"},"query-input":{"@type":"PropertyValueSpecification","valueRequired":true,"valueName":"search_term_string"}}],"inLanguage":"fi"},{"@type":"Organization","@id":"https:\/\/chrystus.pl\/#organization","name":"Christ.pl","url":"https:\/\/chrystus.pl\/","logo":{"@type":"ImageObject","inLanguage":"fi","@id":"https:\/\/chrystus.pl\/#\/schema\/logo\/image\/","url":"https:\/\/chrystus.pl\/wp-content\/uploads\/2019\/03\/chrystus-bog-maryja-komunia-bierzmowanie.jpg","contentUrl":"https:\/\/chrystus.pl\/wp-content\/uploads\/2019\/03\/chrystus-bog-maryja-komunia-bierzmowanie.jpg","width":1920,"height":1280,"caption":"Chrystus.pl"},"image":{"@id":"https:\/\/chrystus.pl\/#\/schema\/logo\/image\/"}},{"@type":"Person","@id":"https:\/\/chrystus.pl\/#\/schema\/person\/e2e742452b8b7b2bcd23ea180671d27a","name":"Samarialainen nainen"}]}},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/chrystus.pl\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2363","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/chrystus.pl\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/chrystus.pl\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/chrystus.pl\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/chrystus.pl\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2363"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/chrystus.pl\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2363\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/chrystus.pl\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2363"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/chrystus.pl\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2363"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/chrystus.pl\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2363"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}