Onko Liettua sai kasteen Puolan kautta? Kaste Liettuan suuriruhtinaskunta (kuten Liettuaa tuohon aikaan kutsuttiin) toteutettiin paljon, paljon myöhemmin kun Puolan kaste. Se tapahtui vasta vuosina 1387-1388 eli lähes 400 vuotta sen jälkeen, kun Mieszko teki ristinmerkin ensimmäisen kerran. On huomattava, että koko Liettuaa ei kastettu kerralla, vaan se tapahtui vaiheittain. Žemaitija, viimeinen Liettuan silloisen suuriruhtinaskunnan viidestä etnografisesta alueesta, kääntyi kristinuskoon vasta neljännesvuosisata myöhemmin, vuonna 1413.
Liettuan suuriruhtinaskunta oli tuolloin ainoa ei-kristillinen valtio koko Euroopassa. Tässäkin on kuitenkin joitakin epätarkkuuksia, sillä vain Liettuan alkuperäismaat eli noin 10% koko alueesta on katsottu tuolloin pakanalliseksi valtioksi. Kaikki muu kristillistettiin yhdessä ruthenialaisten maiden kanssa vuonna 988 ortodoksisen riitin mukaisesti. Näin ollen vain pieni osa Liettuan valtiosta pysyi pakanallisena. Liettuan maiden hallitsija Ladislaus II Jagiello itse oli kristitty hallitsija, sillä hän sai ortodoksisen kasteen heti syntymänsä jälkeen. Myöhemmin hänet myös kastettiin katoliseen kirkkoon.
Sanotaan, että Liettuan suuriruhtinaskunnan kasteen välittömänä syynä oli saksalaisesta ritarikunnasta tuleva uhka. Liettua, joka oli edelleen ainoa pakanallinen valtio, oli helppo kohde teutonisille ritareille, jotka pitivät itseään uskon puolustajina ja käyttivät tätä pääasiallisena syynä hyökkäyksilleen. Pakanuus ei myöskään antanut Liettualle myönteistä kuvaa muualla Länsi-Euroopassa. Siitä tuli niin hankalaa, että liettualaiset päättivät kastaa itsensä Puolan kautta. Ruhtinaskunnan hallitsija Ladislaus II Jagiello lupasi Krevon liitossa vuonna 1385, että Liettuan suuriruhtinaskunta kastetaan Puolan kautta.
