Kuka keksi Rukousnauha? Mistä tämän päivän ruusukkorukoukset ovat peräisin? Rukousnauhan leviäminen juontaa juurensa todennäköisesti ristiretkiin ja ritarien paluuseen Lähi-idästä 1100-luvulla. Palestiinan silloiset asukkaat (pääasiassa muslimit) olivat kuuluisia rytmikkäistä, toistuvista rukouksistaan, joita mitattiin helminauhalla.
Rukousköysiä on ollut myös muissa uskonnoissa, esimerkiksi buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa. Näiden narujen rakenne ja helmien lukumäärä olivat hyvin samankaltaisia kuin nykyisissä rukousnauhoissa. Kristityt ritarit, jotka innostuivat rukousnauhojen yksinkertaisuudesta ja yleismaailmallisuudesta kaikissa uskonnon yhteiskuntaluokissa, ottivat tämän ajatuksen käyttöön. Lisäksi Marian hartauden kasvavaan merkitykseen tuohon aikaan saattoi vaikuttaa se seikka, että Rukousnauha oli omistettu juuri tälle hahmolle. Jakob Sprenger (inkvisiittori), dominikaani, teoksen The Hammer on the Witches (Noitavasara noitia vastaan) toinen kirjoittaja ja Kölnin 1. Rukousnauhan veljeskunnan perustaja, lisäsi Isä meidän -rukousnauhan ja Uskon jokaisen vuosikymmenen loppuun, jotka lausutaan jokaisen 15 mysteerin yhteydessä.
Näin syntyi ruusukirja, joka tunnetaan Marian tai dominikaanisena ruusukirjana. Rukousnauhakapulan idea on siis peräisin Lähi-idästä, mutta rukousnauhan muodostuminen sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme, on aivan eri tarina, mutta se liittyy myös ritarillisuuteen ja kaikkialle levinneeseen Marian hartauteen. Rukousnauhan rukoilemisen perinne on siis hyvin pitkä, mutta sen merkitys ei ole monien vuosikymmenten aikana vähentynyt tippaakaan.