Argyrokastron piispa Panteleimon (9. heinäkuuta 1890 - 24. toukokuuta 1969), joka tunnettiin myös nimellä Christos Kotokos, oli kirkonmies, teologi, tutkija ja yksi Pohjois-Epiruksen hellenismin johtavista hahmoista sodanjälkeisellä kaudella.
Elämäkerta
Opiskelu ja uran alku
Hän syntyi Korytovossa ja kävi kouluja kotimaassaan. Väitetään, että hän osallistui teini-ikäisenä Makedonian taisteluun. Vuonna 1906 hän lähti sukulaisensa, Mithymnian metropoliitta Stefanoksen pyynnöstä opiskelemaan Halkin teologiseen kouluun, josta hän valmistui vuonna 1913. Myöhemmin hän palasi kotimaahansa ja opetti uskonnon ja historian opettajana Bagiosin lukiossa Korytovossa. Hän pysyi tässä tehtävässä vuoteen 1920 asti, jolloin Albanian viranomaiset kielsivät lukion toiminnan. Panteleimon jäi kuitenkin Korytovoon, jossa hän kehitti toimintaansa kulttuuri-, poliittisissa, uskonnollisissa ja koulutuksellisissa asioissa ja toimi saarnamiehenä kaupungin kirkossa. Samaan aikaan hän liittyi Kreikan armeijaan vuonna 1915 saarnaajana 46. rykmentissä, joka miehitti Korytan kaupunkia.
Vuosina 1923 ja 1929 häntä vainottiin, koska hän kieltäytyi tunnustamasta Albanian ortodoksisen kirkon autokefaliaa väärän tavan vuoksi, millä tavoin Siitä tuli autokefaalinen. Vuosina 1931-1937 hän opiskeli Ateenan yliopistossa oikeustiedettä ja valtio-oppia.
Kreikan lisäksi hän puhui sujuvasti englantia, saksaa, venäjää, italiaa, turkkia, ranskaa ja albaniaa.
Argyrokastron piispa
Vuonna 1937 Albanian ortodoksisen autokefaalisen kirkon ja ekumeenisen patriarkaatin välisellä sopimuksella Kotokos, joka oli tuolloin jo teologi, vihittiin ensin papiksi ja sitten Argyrokastron metropoliitiksi, ja tätä virkaa hän hoiti siihen asti, kunnes kreikkalais-italialaisen sodan ja Saksan hyökkäyksen jälkeen (huhtikuussa 1941) kreikkalais-italialaiset joukot vetäytyivät alueelta, jolloin hänen oli pakko lähteä Argyrokastrosta kreikkalaisjoukkojen mukana.
Hänet tunnettiin toimikautensa aikana toimistaan unionin soluttautumista Albaniaan elokuussa 1939 vastaan, pyrkimyksistään kohottaa kreikkalaisvähemmistön moraalia ja pyrkimyksistään estää ortodoksien ja muslimien väliset seka-avioliitot. Samalla hän pyrki turvaamaan hiippakuntansa huomattavan kirkollisen ja luostarillisen omaisuuden, uudisti käytetyt kirkonkirjat, perusti uusia kirkot, käänsi erilaisia kirkollisten kirjailijoiden teoksia albanian kielelle, keräsi erilaisia käsikirjoituksia ja muinaisjäännöksiä kirkollisen museon perustamista varten ja perustettu naisten ortodoksinen yhdistys.
Kreikkalaisvähemmistön hyväksi harjoittamansa toiminnan vuoksi Panteleimonia oli jo luonnehdittu kreikkalaispropagandan mieheksi, ja sen vuoksi albaaniviranomaiset olivat asettaneet hänet tarkkailuun.
Kreikassa
Miehityksen aikana hän osallistui kansallisen vastarintaliikkeen vakoilujärjestöihin. Vuonna 1943 hänestä tuli "Pohjois-Epeirosin taistelun keskuskomitean" puheenjohtaja (tehtävässä hän oli kuolemaansa saakka) ja vuonna 1945. "Kreikan oikeuksien keskuskomitea". Hän järjesti 18. marraskuuta 1945 Pohjois-Epiruksen kysymyksen yhteydessä Ateenassa joukkomielenosoituksen, johon osallistui 100 000-150 000 ihmistä, ja 21. kesäkuuta 1946 hän osallistui vastaavaan mielenosoitukseen Thessalonikissa. Pohjois-Epeiros-kysymykseen liittyvien toimiensa vuoksi Albanian ortodoksisen kirkon hierarkian hallituksen valvoma synodi syytti Panteleimonia heinäkuussa 1945 maanpetoksesta ja erotti hänet samalla Argyrokastron piispan virasta. Kaiken kukkuraksi Albanian viranomaiset määräsivät myös hänen veljelleen vankeusrangaistuksen.
Vuonna 1946 Panteleimon osallistui Pariisin kansainväliseen rauhankonferenssiin ja vuonna 1947 YK:n yleiskokoukseen Kreikan valtuuskunnan ylimääräisenä jäsenenä. Samaan aikaan hän käsitteli Pohjois-Epeiros-kysymyksen lisäksi myös Kyproksen kysymystä. Vuodesta 1954 kuolemaansa saakka hän toimi Halic Theological Societyn hallituksen puheenjohtajana. Hän oli myös Parnassos-kirjallisuusseuran, Kreikan arkeologisen seuran ja kreikkalaisten kirjailijoiden yhdistyksen jäsen.
Hänen erilaisia tutkimuksiaan uskonnollisista ja historiallisista aiheista julkaistiin lehdissä ja sanomalehdissä. Hänet palkittiin palveluksistaan Feeniksin ritarikunnalla.
Kuolema
Panteleimon kuoli 24. toukokuuta 1969 Ateenassa. Hänen hautajaisensa pidettiin kaksi päivää myöhemmin monien ihmisten ja arvohenkilöiden läsnä ollessa, muun muassa opetus- ja uskontoasioiden ministerin Theofylaktos Papaconstantinoun, asevoimien edustajien, Ateenan arkkipiispan Ieronymos I:n jne. läsnä ollessa. Itse asiassa kunnianosoitukset antoivat sotilasosasto ja sotilasorkesteri.
Lahjoitukset ja etuudet
Panteleimon testamenttasi 27. helmikuuta 1968 yksityistestamentillaan henkilökohtaisen kirjastonsa Manner-Euroopan tutkimuksen seuralle. Näin hänet tunnustettiin EHM:n hyväntekijäksi ja hyväntekijäksi. Panteleimonin uskonnollisen, kansallisen ja hengellisen toiminnan kunniaksi EHM pystytti hänen rintakuvansa Ioanninan puistoon.