Basileios III (syntyjään Basileios Georgiades, 1846 - 29. syyskuuta 1929) oli Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka vuosina 1925-1929. Häntä kuvailtiin viisaaksi prelaatiksi, "elämäntavoiltaan ankaraksi, hyväntahtoiseksi, filantroopiksi ja kaunopuheiseksi kirjailijaksi".
Elämäkerralliset tiedot
Hän syntyi vuonna 1846 Chrysoupolissa (Skoutari), Halkidonassa. Hänen vanhempansa olivat pappi George ja Catherine. Hän opiskeli teologiaa ja kirjallisuutta Ateenan yliopistossa ja valmistui vuonna 1871. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin professoriksi Halkin teologiseen kouluun, jossa hän opetti kahdeksan vuoden ajan hepreaa, hermeneutiikkaa, Vanhaa ja Uutta testamenttia sekä maantiedettä. Samaan aikaan hän harjoitti historiallista käsikirjoitustutkimusta ja julkaisi aiheesta. Professorina toimiessaan koulu lähetti hänet vuonna 1880 jatko-opintomatkalle Eurooppaan. Hän työskenteli Rooman, Berliinin, Leipzigin, Lontoon ja Wienin kirjastoissa. Vuonna 1884 hän väitteli filosofian tohtoriksi Münchenin yliopistossa.
Vuonna 1884 hän palasi Konstantinopoliin ja hänet nimitettiin patriarkaatin seminaarin johtajaksi. Saman vuoden joulukuussa patriarkka Joakim Mahtava vihki hänet diakoniksi ja vanhimmaksi ja nimitti hänet arkimandriitaksi.
Hänet valittiin 8. elokuuta 1889 Anchialoksen metropoliitaksi ja vihittiin papiksi 24. syyskuuta. Metropoliittana hän oli innokkaasti mukana tukemassa koulutusta. Hänen aikanaan Anchialos hankki upean kreikkalaisen Parthenagoga -rakennuksen, joka oli pystytetty Fotini Karyandin suurella testamentilla. kirkko Panagia valmistui. Basileios II otti tässä työssä johtoaseman, jopa henkilökohtaisella työllään, mutta hän ei onnistunut säilyttämään laumansa yhtenäisyyttä, vaan sen konservatiivisempi osa kääntyi häntä vastaan patriarkaatille osoitetuilla vetoomuksilla ja lehdistössä julkaistuilla julkaisuilla. Hän jäi joksikin aikaa Konstantinopoliin synodistiksi, jossa hän asettui patriarkaattia vastustaneen ryhmän puolelle. Vuonna 1904 hän lähetti Ateenan kansalliskirjastoon kirkkomusiikin käsikirjoituksen, joka oli päivätty vuodelle 1450 ja joka sisälsi Konstantinos Palaiologosin polykronismeja. Heinäkuussa 1906 Vasilios oli todistamassa tulipaloa, joka tuhosi Anchialoksen, ja niin sanotut eksarkistit sytyttivät myös hänen asuntonsa tuleen, jolloin hänen suuri kirjastonsa tuhoutui. Bulgarialaiset pidättivät hänet ja vangitsivat hänet Silymnassa (Sumlassa) lokakuuhun asti. Vapautumisensa jälkeen hän joutui pakenemaan Konstantinopoliin. Sen jälkeen hänet lähetettiin Kyprokselle auttamaan siellä pitkään jatkuneen arkkipiispaongelman ratkaisemisessa. Helmikuun 7. päivänä 1909 hänet valittiin Pelagonian metropoliitiksi, ja 13. toukokuuta 1910 hänet siirrettiin Nikosian metropolikseen.
Patriarkaatti
Hän pysyi Nikeassa väestövaihtoon asti, jonka aikana myös silloinen patriarkka Konstantin VI tunnustettiin vaihdetuksi. Patriarkan eron jälkeen synodi valitsi Basileiosin hänen seuraajakseen 13. heinäkuuta 1925, 79-vuotiaana.
Hänen patriarkaattinsa aikana Kreikan ja Turkin välillä allekirjoitettiin väestövaihto, jonka ulkopuolelle jäivät synodi, patriarkaatin piispat ja patriarkka. Vuonna 1925 Romanian autonominen kirkko sai patriarkaatin arvon, mutta Turkin hallitus kielsi joulukuulle 1925 suunnitellun yleisortodoksisen synodin koolle kutsumisen kalenterin ja muiden kysymysten vuoksi. Italian hallituksen kanssa aloitettiin myös neuvottelut Italian miehittämän Dodekanesian saariston kirkollista tuomiovaltaa koskevasta kysymyksestä, ja Athos-vuoren peruskirjaa tarkistettiin. Kreikan kirkko sai 4. syyskuuta 1928 tehtäväkseen hallinnoida ekumeenisen valtaistuimen maakuntia, jotka nyt olivat Kreikan alueella (niin sanotut uudet alueet), patriarkaalisen ja synodaalisen lain nojalla, jossa lueteltiin yksityiskohtaisesti ne kymmenen ehtoa, joiden mukaisesti myönnytys tehtiin. Vuonna 1928 valmistui myös Pyhän Myran kirkko ja Amerikan kirkon peruskirja ratifioitiin. Hänen aikanaan julkaistiin myös patriarkaatin ortodoksinen lehti.
Basileios III kuoli 29. syyskuuta 1929 83-vuotiaana, ja hänet haudattiin 2. lokakuuta patriarkkikirkkoon.
Kreikan suurloosin virallisen verkkosivuston mukaan hän oli vapaamuurariloosin jäsen. Hänen patriarkaatinsa uskotaan normalisoineen ja tasapainottaneen patriarkaatin ja vastaperustetun Turkin valtion välisiä suhteita niiden vaikeuksien jälkeen, joita näiden kahden väliset suhteet olivat kokeneet aiempina vuosina.
