Pyhä Tuomas Akvinolainen eli vuosina 1225-1274, ja häntä pidetään yhtenä aikansa suurimmista filosofeista. Hän kuului dominikaanijärjestöön. Hänen teologisilla teoksillaan ja pohdinnoillaan maailman luonteesta oli suuri vaikutus kristinuskoon. St. Thomas on yksi lääkäreistä KirkkoHän oli katolisen kirkon jäsen. Paavi Johannes XXII kanonisoi hänet vuonna 1323. Tuomas Akvinolaisen suosituimpia teoksia ovat "Summa contra gentiles" ja "Summa theologica".

Pyhä Tuomas erotti tiedon ja uskon toisistaan. Hän uskoi, että ihminen ei kykene järjen avulla ymmärtämään kaikkia uskon totuuksia. Pystymme saavuttamaan joitakin niistä käyttämällä vain aistejamme ja keskittymällä. Hän esitti kuitenkin järkeviä todisteita olemassaolo Jumala. Yksi niistä on luonnossa esiintyvä järjestys ja harmonia. Tuomas Akvinolainen oli sitä mieltä, että liikkeen olemassaololla on oltava jokin syy, tässä tapauksessa Jumalan muodossa olevan korkeamman voiman olemassaolo. Hän väitti, että kaikilla luoduilla on sielu, mutta ihminen on Jumalan jälkeen tärkein olento, koska hän on ainoa, joka voi ajatella.

Suurimmaksi osaksi Pyhän Tuomaksen näkemykset maailmasta ja uskosta ovat edelleen ajankohtaisia. Hänen teoksissaan on kuitenkin joitakin teesejä ja näkemyksiä, joiden julistaminen nykyään vaikuttaa monista ihmisistä hyvin omalaatuiselta ja loukkaavalta. Yksi tällainen teema on Pyhän Tuomaksen suhtautuminen naisiin. Hän on muun muassa tällaisten sitaattien kirjoittaja:

Miesalkio muuttuu ihmiseksi 40 päivän kuluttua, naisalkio 80 päivän kuluttua. Tytöt syntyvät vaurioituneista siittiöistä tai kosteiden tuulien seurauksena.

Naisen arvo perustuu hänen lisääntymiskykyynsä ja kykyynsä käyttää häntä kotitöissä.

Naiset ovat luonnon erehdys... heidän liiallinen kosteutensa, heidän ruumiinlämpönsä on osoitus ruumiillisesta ja henkisestä vammasta... he ovat eräänlainen rampa, ohi mennyt, epäonnistunut ihminen.

On kiistatonta, että nämä ovat hyvin kiistanalaisia teesejä, jotka saattavat aiheuttaa ahdistusta monille naisille. Pyhä Tuomas asettaa naisen heikomman olennon rooliin, jolla ei ole taipumusta itsenäiseen olemassaoloon. Hän tarvitsee miehen, joka pitää hänestä huolta. Naiset on tarkoitettu lisääntymään ja huolehtimaan kodista. Joidenkin teologien mukaan kirjoittamalla naisista tällä tavoin Tuomas heikentää Jumalan täydellisyyttä ja erehtymättömyyttä, sillä hän loi ihmisen omaksi kuvakseen.