Omantunnon ja rukouksen yhteensovittaminen

Omantunnon selvitys on menneiden ajatusten, sanojen, tekojen ja laiminlyöntien tarkastelu, jonka avulla määritetään, ovatko ne moraalilain mukaisia vai poikkeavatko ne siitä. Kristittyjen keskuudessa se on yleensä yksityinen arvostelu; maalliset intellektuellit julkaisevat joskus itsekritiikkiä julkiseen käyttöön. Katolisessa kirkossa katumuksen sakramenttia haluavia henkilöitä rohkaistaan tekemään omantunnonkatselmus kymmenen käskyn eli autuuden, hyveiden ja paheiden avulla. Samankaltaista oppia opetetaan luterilaisissa kirkoissa, joissa katumuksen sakramenttia haluavia pyydetään käyttämään oppaana kymmentä käskyä. Tämä prosessi on hyvin samanlainen islamilaiseen Muhasaba-käytäntöön eli itsetutkiskeluun.

Omantunnon selvittäminen ennen ripittäytymistä

"Tämän käytännön täydellisyys ja sen hedelmällisyys kristilliselle hyveelle" - julisti paavi Pius X - "on selvästi vahvistettu hengellisen elämän suurten mestareiden opetuksessa". Hengellisissä harjoituksissaan hän esittelee sen eri muodot yksityiskohtaisessa ja yleisessä tarkastelussa (24-43). Hän kirjoittaa yleisestä tutkinnosta: "Ensimmäinen asia on kiittää Jumalaa, Herraamme, saaduista armoista" (43). Tästä kohdasta on tullut nykyaikana hyvin kehittynyt osa ignatiaanista hengellisyyttä, ja se on johtanut moniin muihin myönteisiin käytäntöihin, joita kutsutaan yleisesti tietoisuuden tutkimiseksi. Kaksipäiväisissä "kokeissa" voidaan tarkastella tapoja, millä tavoin Jumala oli läsnä yhden ihmisen kautta toisille ja toisten kautta itselleen, ja miten ihminen reagoi tähän, ja jatkaa elämäänsä kiitollisina ja tietoisempana Jumalan läsnäolosta elämässään.

Yleisesti ottaen voidaan erottaa toisistaan erityistarkastus, jolla pyritään muuttamaan yhtä tiettyä piirrettä tai puutetta omassa käyttäytymisessä, tajunnantarkastus, joka on vivahteikkaampaa pohdintaa, ja yleinen omantunnon tarkastus, jota käytetään ennen katumuksen sakramenttia." Tämä viimeinen Menetelmää kutsutaan omantunnon tutkimiseksi, koska siinä tarkastellaan omaa käyttäytymistä moraalisesta näkökulmasta, pohditaan omaa vastuuta ja tarkastellaan omia syntejä ja heikkouksia katumuksen valmistelemiseksi, toisin kuin omantunnon tutkimisessa, jossa ei keskitytä moraaliin, vaikka päivän tarkastelun aikana syntisiäkin.

Rukous ja omantunnon tutkiminen

Apostoli Paavali käski uskovien suorittaa omantunnon tutkimuksen joka kerta, kun he saavat pyhän ehtoollisen: "Mutta ihminen tutkikoon itseään, ja niin syököön, että leipä ja juo tästä maljasta. Sillä joka syö ja juo kelvottomasti, se syö ja juo itselleen kadotuksen...". Sillä jos me tuomitsisimme itsemme, meitä ei tuomittaisi." (1. Kor. 11:28-31, KJV). Ja koska varhaiskristityt saivat ehtoollisen hyvin usein, omantunnon tutkimisesta tuli heidän hengellisen elämänsä tuttu harjoitus. Monissa tapauksissa siitä tuli päivittäinen elämäntapa varhaisille papiston jäsenille ja niille, jotka elivät luostarielämää, kuten erakko Pyhä Antonius, jonka sanottiin tutkineen hänen omatuntoPyhä Basileios Kesarealainen, Pyhä Augustinus Hippolaiselta, Pyhä Bernard Clairvaux'n kirkko ja uskonnollisten sääntökuntien perustajat tekivät omantunnon tutkimisesta yleensä säännöllistä, päivittäistä harjoitusta seuraajilleen. Seurakuntien maallikkojäseniä rohkaistiin harjoittamaan tätä käytäntöä hyveellisyyden edistymisen tervehdyttävänä mittarina. Pyhä Bernard opetti: "Kun etsit oman käyttäytymisesi rehellisyyttä, tutkaile elämääsi päivittäin. Mieti tarkkaan, mitä edistystä olet saavuttanut tai mitä olet menettänyt. Yritä tuntea itsesi. Laita kaikki vikasi silmiesi eteen. Kohtaa itsesi niin kuin olisit eri ihminen, ja itke sitten vikojasi."

Hurskas omantunnon tutkiminen ja valmistautuminen sovintoon

Hurskas omantunnon tutkiminen eroaa siitä, jota vaaditaan karkeana valmistautumisena sovinnon sakramenttiin, jonka tarkoituksena on tunnistaa kaikki katumusta vaativat synnit. Tunnustustutkimuksessa voidaan käyttää erilaisia yksityiskohtaisempia menetelmiä, joissa käytetään Jumalan kymmentä käskyä, kirkon käskyjä, seitsemää pääsyntiä, oman elämäntilanteen velvollisuuksia, yhdeksää tapaa osallistua toisten syntiin.

Omantunnon laskeminen ja hengelliset harjoitukset

Ignatius Loyolan hengelliset harjoitukset sisältävät viisi kohtaa. Ensimmäisessä kohdassa seuraajat kiittävät Jumalaa saamistaan eduista; toisessa he pyytävät armoa tuntea ja korjata virheemme; kolmannessa he käyvät läpi päivän tunnit ja merkitsevät muistiin, mitä virheitä he ovat tehneet teoissa, sanoissa, ajatuksissa tai laiminlyönneissä; neljännessä he pyytävät Jumalalta anteeksiantoa; viidennessä he pyrkivät muuttumaan.