Viides yhdestätoista lapset Insinööri ja matemaatikko Raffaele ja nafolilaisen ja espanjalaisen aateliston jälkeläinen Silvia Valle kokivat vaikean lapsuuden terveysongelmien ja perheen taloudellisten rajoitusten vuoksi.
Vuonna 1896, kun hänen vanhempansa erosivat, isä Dolindo (jonka nimi odnosi się do „bólu”) został zainicjowany wraz z bratem Elio w Szkole Apostolskiej Kapłanów Misji, a trzy lata później został przyjęty do nowicjatu.
Hän vannoi uskonnollisen lupauksen 1. kesäkuuta 1901 ja pyysi kaksi vuotta myöhemmin tuloksetta päästä lähetystyöntekijäksi Kiinaan.
Pappisvihkimyksensä jälkeen 24. kesäkuuta 1905, lähes 23-vuotiaana, hänet nimitettiin apostolisen koulun seminaarilaisten professoriksi ja gregoriaanisen laulun opettajaksi. Hän muutti hetkeksi Tarantoon ja sitten Molfettan seminaariin, jossa hän opetti ja työskenteli seminaarin uudistamiseksi.
29 października 1907 r. został wezwany z powrotem do Neapolu i otrzymał polecenie zaprzestania zajmowania się tą sprawą. Oskarżony o to, że jest „formalnym i dogmatycznym heretykiem”, udał się do Rzymu, aby poddać się wyrokowi Świętego Oficjum: po czterech miesiącach dochodzenia, w którym Ruotolo nie wycofał się, został zawieszony w prawach i zmuszony do poddania się badaniom psychiatrycznym. Te wykazały że był zdrowy.
Seurakunnan esimiehet kutsuivat hänet 13. huhtikuuta 1908 Napoliin ja suorittivat hänelle manauksen.
Hän muutti Rossanoon Calabriassa; 8. elokuuta 1910 hänen hyllytyksensä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö oli myönteinen, ja kahden ja puolen vuoden hyllytyksen jälkeen hänet kuntoutettiin. Toisen kerran, joulukuussa 1911, hänet kutsuttiin Roomaan ja lähetettiin takaisin Napoliin vuonna 1912. Hänet tuomittiin kanonisessa oikeudenkäynnissä vuonna 1921, ja hänet erotettiin jälleen. Hänet kuntoutettiin lopulta 17. heinäkuuta 1937, 55-vuotiaana.
Hänen elämänsä hiippakuntapappina jatkui Napolissa San Giuseppe dei Nudin kirkossa, jonka kirkkoherrana hänen veljensä Elio toimi. Täällä isä Dolindo oli Jumalan työn ja Opera Apostolato Stampan perustaja.
Ruotolo jätti jälkeensä 33-nimisen kommentaarin pyhistä kirjoituksista, monia teologisia, askeettisia ja mystisiä teoksia, kokonaisia niteitä kirjeitä, omaelämäkerrallisia kirjoituksia ja kristillistä opetusta.
Pyhien kirjoitusten kommentaarissa omaksuttiin perinteinen eksegeettinen menetelmä, jolla pyrittiin korjaamaan tieteen ja uskon välinen repeämä eksegetiikassa. Tätä menetelmää vastaan taisteli myöhemmin paavillinen raamatunopetusinstituutti ja paavillinen raamatunkomissio, joita johtivat Augustin Bea ja Eugene Tisserant.
Pyhä toimisto tuomitsi hänen työnsä.W
Isä Dolindo Ruotolon kirjoittamien teosten joukossa on myös Act of Abandonment: lyhyt kirjoitus, joka Jean-Pierre de Caussaden ehdottaman mystisen linjan tavoin koskee uskovien varmaa ja täydellistä antautumista Jumalan käsiin. Kristus.
Jak wspomina ten tekst: „Opuścić siebie oznacza spokojnie zamknąć oczy duszy, odwrócić swoje myśli od utrapienia i oddać się z powrotem do Mnie, abym ja sam mógł pracować, mówiąc: „Ty o tym myślisz” (…). (…) Zamknij oczy i daj się ponieść prądowi łaski mojej, zamknij oczy i nie myśl o teraźniejszości, odwróć swoje myśli od przyszłości, jakby były pokusą, odpocznij we Mnie wierząc w Moją dobroć, a przysięgam ci na moją miłość, że mówiąc do mnie z tymi usposobieniami: „Myślisz o tym”, myślę o tym w pełni, pocieszam cię, uwalniam cię, prowadzę cię”.
Na tym samym poziomie znajduje się inne ważne dzieło Ojca Dolindo: Nowenna o porzuceniu: narzędzie modlitwy proste i potężne zarazem: „…Zamknij oczy i daj się ponieść prądowi Mej łaski, zamknij oczy i nie myśl o teraźniejszości, odwracając swoje myśli od przyszłości jak od pokusy, odpocznij we Mnie wierząc w Moją dobroć…”
Vuonna 1960 aivohalvaus vammautti hänen kehonsa vasemman puolen. Hän kuoli 19. marraskuuta 1970.
Hänen ruumiinsa on haudattu San Giuseppe dei Vecchin ja Our Lady of Lourdesin kirkkoon Napolissa.
Napolilaisilla on tapana koputtaa kolme kertaa hänen hautansa marmoriin Pyhän Kolminaisuuden nimessä ja rukoilla uskollisesti saadakseen hengellisiä ja aineellisia armoja hänen esirukouksensa kautta, koska sanoi: „przyjdź i zapukaj do mego grobu… Odpowiem ci”.
Isä Dolindon kultti
Święty Pio z Pietrelciny powiedział o nim, do wiernych neapolitańskich, którzy pielgrzymowali do niego: „Po co tu przyjeżdżać, skoro masz Don Dolindo w Neapolu? Idź do niego, on jest świętym”
Imię Dolindo Ruotolo wiąże się także z orędziem uznawanym za prorocze przez czcicieli 2 lipca 1965 r., przedstawionym na odwrocie obrazu Matki Bożej i skierowanym do Polaka Witolda Laskowskiego. Dokument ten, uwierzytelniony przez biskupa Pawła Hnilicę, dotyczy końca komunizmu: „Maryja dla duszy”. Świat zmierza ku ruinie, ale Polska, jak za czasów Sobieskiego, z powodu oddania, jakie ma w moim sercu, będzie dziś jak 20 tysięcy, które uratowały Europę i świat przed turecką tyranią. Teraz Polska uwolni świat od najstraszliwszej komunistycznej tyranii. Wstaje nowy Jan, który heroicznym marszem zerwie łańcuchy, poza granicami narzuconymi przez komunistyczną tyranię. Pamiętaj o tym. Ja błogosławię Polskę. Błogosławię cię. Pobłogosław mnie. Biedny Don Dolindo Ruotolo – Via Salvator Rosa, 58, Neapol”
Monet pitävät häntä nafolilaisen hengellisyyden ja katolisen kirkon puolestapuhujana, ja hän lepää San Giuseppe dei Vecchin kirkossa, kun taas San Giuseppe dei Nudin kirkossa on hänen veljensä Elion hauta.
Kanonisointiprosessi on parhaillaan käynnissä.